Kun Langdon ja Ambra seurasivat isä Beñaa kohti Sagrada Famílian kolossaalista pariovea, Langdon huomasi tavalliseen tapaan ihmettelevänsä kirkon pääsisäänkäynnin äärimmäisen eriskummallisia yksityiskohtia.

Se on koodiseinä, hän tuumi silmäillessään pintareliefejä, jotka hallitsivat kiillotettuja, monoliittisia metallilaattoja. Niiden pinnasta kohosi yli kahdeksantuhatta kolmiulotteista pronssikirjainta. Kirjaimet etenivät vaakasuorina riveinä ja muodostivat valtavan tekstikentän käytännöllisesti katsoen ilman sanavälejä. Vaikka Langdon tiesi, että teksti oli katalaaniksi kirjoitettu kuvaus Kristuksen kärsimyksistä, se näytti pikemminkin NSA:n salakirjoitusavaimelta.

Ei ihme, että tämä paikka innoittaa luomaan salaliittoteorioita.

Tunnustan, Dan Brown on salainen paheeni. Englanninkielinen Da Vinci -koodi tarttui käteeni sattumalta ilmestymisvuonnaan 2003 ja muistan miten hehkutin sitä kaikille. Kun suomennos ilmestyi myöhemmin ja kirjasta oli tullut jättimenestys, hymähtelin turhautuneena kun kaikki kohkasivat kirjasta. Olin siinä vaiheessa jo ahminut Brownin edelliset kolme romaania Digital Fortress, Angels & Demons ja Deception Point. Tähän mennessä olen lukenut kaikki Brownin kirjat englanniksi, tällä kertaa valitsin suomennoksen. Käännöksethän ilmestyivät yhtä aikaa alkuperäisen kanssa ja suomennoksen tehnyt Jorma-Veikko Sappinen ahkeroi kansainvälisen kääntäjäjoukon kanssa kaksitoistatuntisia päiviä suljetussa tilassa Barcelonassa kahden kuukauden ajan. Juonipaljastusten estämiseen nähdystä vaivasta voisi päätellä, että on kyse vähintään valtiosalaisuuksista.

Alku on taattua Dan Brownia. Lukija saa juuri sitä mitä odottaa saavansa ja Brownin kohdalla se on hyvä asia. Tuo valitsemani lainaus summaakin täydellisesti, mistä on kyse. Robert Langdonilla on jälleen edessään vauhdikas vuorokausi, mutta ei niin vauhdikas etteikö ehtisi pysähtyä ihmettelemään rakennusten ja taideteosten yksityiskohtia ja tulkita niistä välittömästi mieleen juolahtavia vihjeitä. Seurassaan hänellä on jälleen kerran kaunis ja älykäs nainen, joka tällä kertaa on jopa tuleva kuningatar. Niin ikään tuttuna teemana on uskonnon ja tieteen välinen kissanhännänveto ja siihen liittyvät salaliittoteoriat. Itseäni ilahdutti erityisesti, että tapahtumat sijoittuivat tällä kertaa Espanjaan. Ilmeisesti meillä on Danin kanssa ainakin se yhtäläisyys, että molemmat olemme opiskelleet kauan sitten vuoden Espanjassa ja sinä aikana onnistuneet luomaan läheisen suhteen maahan. Molempia myös yhdistää kiinnostus Gaudín arkkitehtuuriin ja sitä herkkua onkin luvassa, kun seikkailu vie Langdonin mm. Casa Milàan ja Sagrada Famíliaan.

Tarina lähtee liikkeelle Bilbaon Guggenheim-museosta, jossa Langdonin ystävä, miljardööri ja tulevaisuudentutkija Edmond Kirsch, aikoo paljastaa löydön, joka muuttaa tieteen ilmeen ikiajoiksi. Ennen kuin Kirsch pääsee julkistamaan vastaukset ihmiselämän kahteen peruskysymykseen – Mistä me tulemme? Mihin olemme menossa? – hänet surmataan, ja Langdon huomaa olevansa jälleen keskellä vaarallisia tapahtumia. Langdon pakenee yhdessä museonjohtaja Ambra Vidalin kanssa Barcelonaan, missä kaksikko ottaa tehtäväkseen selvittää ystävänsä Kirschin salaisuuden saattaakseen sen maailman tietoisuuteen. Apunaan heillä on myös Kirschin luoma tekoäly Winston. Joku kuitenkin yrittää keinoja kaihtamatta estää salaisuuden paljastumisen, joten vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää hengästymiseen asti.

Luokattoman huono kännykkäkuvani Dan Brownista Helsingin Kirjamessuilla 28.10.2017

Olin tietysti kuuntelemassa Dan Brownia Helsingin Kirjamessuilla. VIP-lukijatapaamiseen pääsivät 1300 ennakkoon ilmoittautunutta, joten sen kummemmasta VIP-tilaisuudesta ei ollut kyse. Huomasin osan menevän saliin varailemaan eturivin paikkoja jo reilusti tuntia ennen, itse olin paikalla noin puoli tuntia ennen tilaisuuden alkua ja sain paikan melko takaa. Yli 200 miljoonaa kirjaa myynyt Brown otti suvereenisti yleisön haltuunsa varmalla ja sydämellisellä esiintymisellään. Heti alkuun hän nauratti yleisöä kertomalla juuri oppineensa ensimmäisen suomenkielisen sanansa, korvapuusti, joka Brownin lausumana kuulosti enemmän cörväfyystiltä. Tästä lähtien hän kuulemma aikoo kutsua Yhdysvalloissa sanalla danish tunnettua herkkua sanalla finnish.

Korvapuustivitsien lisäksi Brown kertoili lapsuudestaan ja esitteli mm. uskonnollisen äitinsä auton rekisterilaatan (KYRIE) ja matemaatikkoisänsä rekisterilaatan (METRIC). Vanhempiensa uskonnon ja tieteen palvonnan kirvoittamia kysymyksiä Brown piti ajattelunsa sytykkeinä. Sympaattisella Brownilla oli mukanaan myös 5-vuotiaana kirjoittamansa teos “The Giraffe, The Pig and The Pants on Fire”, jonka hänen äitinsä on Dan-pojan sanelusta kirjannut ylös. Yhtä vilpittömällä innolla Brown näitä kertoo ja esittelee, vaikka nopealla googlauksella selviää, että rekisterilaatat ja ensimmäinen kirja ovat olleet mukana jo edellisen kirjan markkinointikiertueella. Kokeneena esiintyjänä Brown on kuin näyttelijä, joka jaksaa vuodesta toiseen esittää samaa roolia samalla intensiteetillä.

Innostuneimmalta Brown vaikutti, kun pääsi itse asian pariin, eli puhumaan kirjojensa tematiikasta: Selviytyykö Jumala tieteestä? Tekeekö tiede vähitellen tarpeettomiksi jumalat, joiden puoleen ihmiset ovat kääntyneet selittääkseen elämän mysteerejä? Mitä enemmän saamme selville tieteellistä faktaa maailmasta, sitä vähemmän meidän tarvitsee tukeutua uskoon. Brown heitti ilmoille myös kiinnostavan kysymyksen tekoälyyn liittyen. Jos ja kun tulevaisuudessa tekoälylle kehittyy tietoisuus, haluaako sekin epätoivoisesti tietää oman alkuperänsä, oman luojansa?

Tekoäly, sen uhat ja mahdollisuudet, on uudessa romaanissa keskeisessä osassa. Luin kirjaa samaan aikaan kun Kataloniassa äänestettiin itsenäisyydestä. Olin kohdassa, jossa odotettiin kuumeisesti Espanjan kuningashuoneen reagointia vimeaikaisiin tapahtumiin. Yhtäkkiä vieressä olevan puhelimeni ruutuun kilahti uutisotsikko: Espanjan kuningas kommentoi Barcelonan tapahtumia. Hetken pelästyin, että Dan Brown on todellakin nero ja piilottanut kirjaan jonkin tekoälyn joka aktivoituu kun pääsee tietylle sivulle. No ainakin Barcelonaan sijoittuvan kirjan julkaisu on nerokkaasti ajoitettu 😉

Dan Brown: Alku
Origin (2017) 
suom. Jorma-Veikko Sappinen
WSOY 2017
Arvostelukappale

Muissa blogeissa:
Bibbidi Bobbidi Book
Haaveena kirjailijan ura
Kirja hyllyssä
Kirsin Book Club
Kulttuuri kukoistaa
Riina Stén

#kirjamessut #marrasjännitystä Alku Barcelona Dan Brown Origin WSOY