Mäyrä kompuroi viimeisen kerran pitkin käytäviä pysähtyen pesäaukolle ja nuuskien varovasti joka taholle. Se mietti, mahtoiko Valkopeuran puistossa olla mäyriä, ja myös minne se voisi rakentaa uuden pesän, jos pääsisi perille asti. Mäyrän iässä oli kovaa lähteä syntymäsijoiltaan ja esi-isiltä peritystä kodista tunteettomien ihmisten vuoksi, jotka eivät näyttäneet välittävän heikkojen eläinveljiensä olemassaolosta.

Pojan kanssa olemme tahkonneet kaksi kuukautta Colin Dannin Kaukametsän pakolaisia ja viimein saimme luku-urakan päätökseen. Hidas lukutahti on johtunut siitä, että kohta tokaluokkalainen poika on halunnut joinakin iltoina skipata yhteisen iltasatuhetken ja lukea itse akkareita. Itse olen ollut tästä muutoksesta sekä hyvilläni että haikein mielin, olenhan lukenut pojalle lähes joka ilta siitä saakka kun hän oli vielä pikku taapero. Toisaalta hienoa, että lukee itse, vaikka sitten sarjakuvia!

Poika rakastaa villieläimistä kertovia kirjoja. Ihan lempparisarja on ollut Erin Hunterin Etsijät, joka kertoo eri lajisten karhujen poikkeuksellisesta ystävyydestä ja seikkailuista. Vaikutuksen teki myös lohien vaelluksesta kertova Robert Jacksonin Syvyyksien valtias. Myös erilaiset afrikkalaisista eläimistä kertovat sarjat, kuten Alexander McCall Smithin Akimbo-sarja sekä Lauren St. Johnin kirjat ovat olleet hänelle mieleen. Olemme myös lukeneet luonnosta kertovia tietokirjoja, joista Utelias kettu ja muita nisäkkäitä on molempien lemppari.

Tuntematon lukija -blogista bongasin tämän kirjavinkin, Kaukametsän pakolaiset kuulosti juuri sellaiselta kirjalta, josta poikani voisi pitää. Ja oikeassa olin, poika antoi tälle täydet viisi tähteä! Kirjan pohjalta on 90-luvulla tehty Suomessakin nähty animaatiosarja, joka tämän Hesarin jutun perusteella on aiheuttanut aikamoisia traumoja lapsikatsojille. Sarja ilmeisesti noudattelee kirjan tapahtumia melko tarkkaan, mutta onneksi kirjallisessa muodossa nuo mainitut tapahtumat eivät olleet niin järkyttäviä, tosin hiirenpoikasia keihästävä lintu oli aika kammottava..

Kaukametsän pakolaiset kertoo siis villieläimistä, joiden asuinmetsää ollaan hakkaamassa maan tasalle. Eläimet päättävät yrittää matkaa Valkopeuran puisto -nimiselle luonnonsuojelualueelle, jonka konna on löytänyt vaelluksellaan. Konna ryhtyy oppaaksi ja kettu valitaan joukon johtajaksi. Eläimet vannovat keskinäisen turvallisuuden valan ja lupaavat auttaa toinen toisiaan parhaimman kykynsä mukaan. Jopa lipevä kyy vannoo valan, vaikka ajatteleekin samalla perillä odottavia syötäviä sammakoita. Joukkio on valmiina vaaranpaikkoja vilisevään matkaan.

Verkkainen lukutahti itse asiassa sopi tähän kirjaan, eihän eläintenkään vaivalloinen vaellus hetkessä tapahtunut. Pojan lempparihahmo oli hyväntahtoinen, mutta alati harmeja aiheuttava myyrä, isompien selässä ratsastava ja aina liikaa matoja ahmiva myyryläinen. Minä pidin aina kaikkien parasta tasapuolisesti ajattelevasta mäyrästä sekä kyystä, jonka lipevän kielen takana lymyää viisas ajattelija ja vaatimaton sankari. Samana päivänä kun luimme kyyn sankaruudesta, olin astua mökin rappusilla ihan oikean kyyn päälle. Yleensä säikyn ja inhoan käärmeitä, mutta nyt tarkastelin kyytä vähän arvostavammin 🙂

Dann on ujuttanut tarinaansa luonnonsuojeluteemoja ja eläinten suulla saimme kuulla kauhutarinoita metsien hakkuusta, huvimetsästyksestä ja tehoviljelystä. Hieman häiritsi se miten hyvin eläimillä oli ihmisten keksimät käsitteet hallussa, eläimet puhuivat aivan sujuvasti mm. lääkäreistä ja kirkoista. Lasta asia ei tuntunut mitenkään häiritsevän. Melko ihmismäisesti eläimet myös juhlistivat matkan päättymistä juomalla vuotaneesta simatynnyristä ja toikkaroimalla huppelissa kukin omalla eläimellisellä tavallaan 😉

Kaukametsän pakolaisista tuli mieleen Richard Adamsin Ruohometsän kansa, jota itse olen lukenut pojan ikäisenä. Ehkä voisimme kokeilla sitä klassikkoa seuraavaksi! Tässä vielä pojan oma arvio:

Mistä kirja kertoo?
Siitä kun eläimet lähtee omasta kodistaan ja yrittää löytää uuden kodin.

Mitä pidit kirjasta?
Älyttömän hyvä, viisi tähteä!

Kuka oli lempihahmosi ja miksi?
Kaikki muut paitsi kyy oli kivoja. Myyrä erityisesti, koska se aina joutui pulaan, mutta ei tarkoittanut mitään pahaa. Ja sitä sanottiin myyryläiseksi, mikä kuulostaa söpöltä.

Kuka oli inhokkihahmosi ja miksi?
Kyy, koska se on niin tuhma.

Mikä kirjassa oli jännittävää?
Ketunmetsästäjät.

Mikä kirjassa oli hauskaa?
Eläimet oli hauskoja.

Kenelle suosittelisit kirjaa?
Vähän jännittävistä eläintarinoista pitäville.

Colin Dann: Kaukametsän pakolaiset
The Animals of Farthing Wood (1979), suom. Kaija Pakkanen
WSOY 1981
Kirjastolaina

Muissa blogeissa:
Hurja hassu lukija
Orfeuksen kääntöpiiri
Tuntematon lukija
Yöpöydän kirjat

Colin Dann Kaukametsän pakolaiset lastenkirjat WSOY