Then he spoke in a voice more menacing than Robin had ever heard, the more so because he half crooned the words, so close to the receiver that he seemed to be breathing into her ear.

’Do A know you, little girl?’

Robin tried to speak, but no sound came out. The line went dead.

Yhtään häpeilemättä aion nyt tunnustaa rakastavani Harry Pottereita. Luin niistä ensimmäiset neljä osaa viisitoista vuotta sitten espanjaksi harjoitellakseni kieltä (asuin silloin Madridissa), mutta jäin niihin koukkuun ja lopulta luin viimeiset osat englanniksi ihan silkasta lukemisen riemusta. Viime aikoina olen saanut lukea niitä pojalleni Jaana Kapari-Jatan hienoina suomennoksina. Viime viikolla Potter-fanit iloitsivat uutisesta, että J. K. Rowling on julkaisemassa uuden Potter-kirjan, vaikka sellaista ei pitänyt enää tulla. Luin uutisen juuri kun lopettelin J. K. Rowlingin pseudonyymillä Robert Galbraith kirjoittamaa dekkaria Career of Evil. Kirja on kolmas osa etsivä Cormoran Strikesta kertovassa sarjassa ja mielestäni tähän mennessä paras. Kuten Potterin maailma synkkeni kirjasta kirjaan, myös Cormoran Striken maailma näyttää joka kirjan myötä muuttuvan yhä mustempaan ja inhorealistisempaan suuntaan. Välillä on vaikea uskoa, että tämän sarjamurhaajia, raiskaajia, pedofiilejä ja silpojia vilisevän kirjan on kirjoittanut lastenkirjoistaan rakastettu Rowling. Mutta kuten hän itse kirjan loppusanoissa sanoo, Galbraith on hänelle kuin testilaboratorio, jossa hän voi vapaasti temmeltää. Mielenkiinnolla odotan, mitä hirviöitä tuosta laboratoriosta vielä ilmaantuukaan.

Tällä kertaa pahuuden polut risteävät todella läheltä Cormoran Striken yksityiselämää. Hänen assistenttinsa Robin Ellacott saa heidän yksityisetsivätoimistolleen lähetyksen, jonka sisältä löytyy silvottu naisen sääri. Arvet naisen jalassa sekä tämän järkyttävän lähetyksen mukana tullut viesti saavat Striken epäilemään, että sekä uhri että murhaaja saattavat olla hänelle tuttuja. Hän tarjoaa poliisille neljä epäiltyä, joiden arvelee pystyvän näin kammottavaan tekoon. Kun poliisi keskittyy Striken mielestä liikaa kaikista epätodennäköisimpään epäiltyyn, Strike ja Robin ottavat tutkimukset omiin käsiinsä. Alkaa perusteellinen ajojahti kolmen toinen toistaan kieromman ja pahuuden pohjamudissa marinoidun epäillyn jäljillä. On vaikea päättää, kuka näistä vastenmielisistä hahmoista vetää pahuudessaan pisimmän korren, ja täytyy sanoa että välillä minulta meni pahikset pahemman kerran sekaisin. Kuka olikaan se kukkakaalikorvainen? Oliko se se pedofiili? Kukas sen vaimonsa oli pahoinpidellyt? Oliko se se entinen nyrkkeilijä, joka sai sen aivovamman? Mikä sairaus sillä toisella nyt olikaan? Kukas niistä oli sotkeutunut huumeisiin? Yksi epäillyistä on Striken äidin entinen poikaystävä, jonka Strike uskoo olevan vastuussa äitinsä kuolemasta, ja kaksi muuta ovat muuten vaan kieroja tyyppejä, joilla voi olla jotain hampaankolossa Strikea kohtaan. Mutta miksi murhaaja on ottanut kohteekseen Robinin?

Hyvin kirjoitetulle dekkarille ominaisesti Career of Evil säilyttää mysteerinsä viimeisille sivuille asti. Ehdin kirjan kuluessa vaihtaa omaa murhaajaveikkaustani moneen kertaan ja syyllinen oli lopulta yllätys. Murhaajan motiivit Striken väijymiseen jäivät kuitenkin vähän hämärän peittoon, joku muistinvirkistys olisi ollut paikallaan. Murhaajajahdin lisäksi kirjassa seurataan Striken ja Robinin monimutkaisen suhteen kehittymistä. Robinin ja hänen sulhasensa Matthewn häät lähestyvät, mutta Robinin vaarallinen, vaativa ja pienipalkkainen työ ja Matthewn mustasukkaisuus Strikesta aiheuttavat kitkaa parin välille. Robinin menneisyydestä paljastetaan myös asioita, jotka auttavat ymmärtämään paremmin hänen suhdettaan Matthewn kaltaiseen pinnalliseen mutta turvalliseen naapurinpoikaan. Strike taas tapailee uutta kaunotarta Eliniä, mutta huomaa nauttivansa enemmän keskusteluista Robinin kanssa. Robin yrittää ottaa selkoa tunteistaan yrmeää, mutta kiehtovaa Strikea kohtaan ja sinnikkäästi vakuuttaa tätä etsivänkyvyistään. Näissä kaikissa suhteissa otetaan askelia eteen ja taakse niin kovalla vauhdilla, että meno vaikuttaa välillä skitsofreeniseltä. Uskoisin, että Striken ja Robinin välisestä jännitteestä saa silti vielä paljon irti tulevissakin osissa. Jalkapuolen sotaveteraanin yrmeyden alle on piilotettu lämmin sydän ja kovia kokenut Robin ansaitsee sinnikkyydestään kaiken sen arvostuksen, jota hän Strikelta kaipaa. Näiden kahden välistä sanailua ja sanatonta yhteyttä on ilo seurata. Nauroin lähes ääneen kohtaukselle, jossa Strikelle kiukustunut Robin pyörähtää työtuolillaan vahingossa liian kipakasti ja päätyy tuijottamaan tietokoneen sijasta tyhjää seinää. Keräile siinä sitten arvokkuuden rippeitä..

Olen muuten lukenut aikaisemmat Cormoran Strike -dekkarit suomeksi, mutta tämän kolmannen englanniksi. Myös sarjan tulevat osat aion lukea englanniksi, sillä Galbraithin / Rowlingin kieli on mahtavaa. Kirja ilmestyi suomeksi joulun alla nimellä Pahan polku (suom. Ilkka Rekiaro, Otava 2015). En tiedä miten suomennoksessa on ratkaistu lukuisten murteiden käyttö, mutta tässä ne ainakin toivat hienosti lisäsyvyyttä hahmoihin, toki myös lisähaastetta lukemiseen. Sen verran pahaenteistä meininkiä kirjassa on, että huomasin sen tulevan uniin ja aiheuttavan epämääräistä vainoharhaisuutta ja säpsähtelyä myös väkijoukoissa. En siis välttämättä suosittele herkemmille iltalukemiseksi. Ei myöskään paras valinta matkalukemiseksi Lontoon reissulle, varsinkin jos aiot yksin tutkailla Lontoon varjoisia kujia. Muuten aivan ensiluokkaisen laadukasta dekkariviihdettä.

Robert Galbraith: Career of Evil
Sphere 2015.

Pahan polulla ovat kulkeneet myös mm.:
Kirsin kirjanurkka
Nenä kirjassa
Hyllytontun höpinöitä
Todella vaiheessa
Kirjojen keskellä
Mummo matkalla
Karmiinisuu

Career of Evil Cormoran Strike dekkari englanninkielinen J. K. Rowling Lontoo Pahan polku Robert Galbraith