Helmat liehuvat Karenin säärien ympärillä. Mesiangervo kukkii. Hän tuntee kevyen raapaisun jalassaan, kääntyy ja nostaa häntä seuranneen kissanpojan syliinsä. Se on ainut jäljelle jäänyt tämän kesän poikueesta, pieni harmaa pumpulipallo, linnunkeveä. Karen hengittää sen maidonhajuista turkkia ja kuiskaa sille: “Tänä iltana minä aion olla kaunis.” Kissanpentu rimpuilee, sitä eivät Karenin asiat kiinnosta ja Karen päästää sen varovasti maahan. Se on Sebastianin kissanpoika. Veli rakastaa kissoja, tämänkin hän pelasti sitä odottavalta vesitynnyriltä. Karenilla on tuhat asiaa tekemättä ennen iltaa, mutta hän ajattelee Sebastiania. Karenilla on ollut sellainen olo, että veli on yrittänyt kertoa jotain hänelle, mutta sulkenut sitten suunsa. Karenin veli on omituinen, niin kaikki sanovat. Mutta niin sanovat eivät tiedä, miten pehmeä ääni Sebastianilla on kun hän puhuu kissanpennulle, miten taitavat ovat veljen kädet kun tämä korjaa verkkoa tai piirtää. Mitä tahansa Sebastian aikoo kertoa, Karen tietää että se ei ole kovin pahaa. Ei voi olla.

Leena Parkkisen palkittua esikoisromaania Sinun jälkeesi, Max on kovasti kehuttu, mutta se odottaa minua vielä kotona lukupinossa. Luen näköjään Parkkisen romaaneja uusimmasta vanhimpaan. Säädyllinen ainesosa teki vaikutuksen pari vuotta sitten erityisesti tarkalla historiallisella kuvauksellaan. Nyt valitsin saareen luettavaksi Korppoon ulkosaaristoon sijoittuvan romaanin Galtbystä länteen. Luin kirjaa vähän liiankin autenttisessa ympäristössä, sillä se hieman kärsi suolavesipärskeistä pojan hyppiessä laiturilta. Eihän kirjaa malttanut laskea käsistään edes uimahyppynäytöksen ajaksi.

Karen on yli 80-vuotias, vuosimallin -56 Plymouth Furya ajeleva ja käsilaukussaan pistoolia kantava teräsmummo. Tosin hän ei pitäisi siitä, että häntä kutsutaan mummoksi. Karen ei anna minkään eikä kenenkään estää häntä tehtävässä, johon hän on päättänyt ryhtyä. On aika palata lapsuusmaisemiin saaristoon, Feltknoppeniin, jossa odottaa surua ja muistoja huokuva talo. Karen on päättänyt viimein selvittää, mitä todella tapahtui juhannuksena 1947. Silloin Karenin lapsuudenystävä Kersti löytyi rannasta kuristettuna. Karenin rakas veli Sebastian pidätettiin syytettynä murhasta ja teki vankilassa itsemurhan. Karen ei ole voinut koskaan uskoa veljensä syyllisyyteen ja aikoo selvittää totuuden ennen kuin on liian myöhäistä. Erikoisen tapahtumaketjun seurauksena mukaan salapoliisihommiin tarttuu raskaana oleva nuori nainen nimeltä Azar. Toisen polven maahanmuuttajalla on omat solmunsa auottavana.

Lue lisää »